Elämänkortit ei mee aina tasan! (huom käsinkirjoitettu harvinaisuus!

Isoja askeleita

Päätöksien aika

 

Viimepäivät ovat tuntuneet tosi kuormittavilta ja masentavilta. Tuntuu et vajoan tähän tunteeseen.

Onko mun elämällä tarkoitusta ollenkaan? olenko turha? harhaluti-lapsi?

Mä haaveilen ”isona” perustavani perheen johon kuuluisi KOIRA, mies ja yksi lapsi ja mä.

Mutta se edellyttäisi että olisin sosiaalinen vieraille ihmisille ja se tuntuu vaikealta… no asiaan mitä mun piti purkaa nyt blogissa.

Koulun pitäisi alkaa keskiviikkona enkä edelleenkään tiedä pystynkö mä tän pään kanssa menemään sinne.

Haluaisin koulutuksen lisäksi kavereita. Mutta edelleen mun kohtaukset rajoittaa mun elämää ja en ole ollut tähän asti halukas tekemään asialle mitään… on kai pelottanut ja masentanut kaikki.

Nyt ois NIIN hyvä alkaa käyttää niitä ihan omia aivoja ja ajatella mikä on mulle ja mun hyvinvoinnille parasta.

Olisiko se 3 vuotinen koulutus ja pelkojen ehkä voittaminen… vai lepovuosi(vuodet?) jolloin voisin kerätä voimiani ja opetella asumaan nyt yksin isossa asunnossa.

Tuntuu niin murheelliselta tämä kaikki.

...
Entä iloiset uutiset?
No viikonloppuna olin fb kavereideni kanssa vuosittaisella Kaisaniemi-visiitillä. Tuli taas naurettua ja hetken mieli että kaikki ois... hyvin.

Päänsisäisiä höyryjä

Mä tuun hulluks tän paniikkihäiriön kanssa. Tuntuu etten enää pysty mennä ulos. No väkipakolla kauppaan. Ennen ennen tätä paskaa päätä, pystyin mennä elokuviin, lentokoneisiin, ulos entisten kavereiden kanssa ja rentoutua. Se ns kohtaus on mun kutsuma "Mä en tunne että elän"kohtaus, se alko vuosia sitten sillä et masennuin... toinen vaihe: ei tuntenut että elää (ns poissa omasta kehostaan tunne) sitten tää nykyinen vaihe. Se sattuu. Tuntuu jotenki aivoissa (oon käyny kuvauksis ja kuulemma normaalit aivot) Haluaisin niin rohkaistua että tekisin kaiken kuin ennen. Mutta on hankalaa saada kavereita. Niitähän minulla ei ole. "kaverit" hylkäs jo lapsena päiväkoti-iän jälkeen kun huomasi että oon erilainen .Mulla on Cri du chat-syndrooma joka on heeelvetin lievä. jos oisin täysverinen CDC-tapaus olisin sairaalassa, en osaisi puhua, olisin kyvytön lähes normaalia muistuttavaan elämään ja oisin lyhyt (köhököhö oon 174 cm, ja osaan puhua ja syödä) Äidin mukaan niitä on Suomessa jotain 5-7 kpl mun ja äidin lisäksi.ä tuun hulluks tän paniikkihäiriön kanssa.

En tiiä mitä tekis tän pään kanssa. :(
Kommentoi jos kokemusta tuonlaisesta paniikista kuin minulla.

Kiitos jos jaksoit lukea
PS Minulle saa lähettää rakentavaa palautetta.
<3

Terveiset kaikille lapsukaisille jotka lukee tätä moskaa :)

heihei! täällä taas. Päätin poistaa vanhan blogini koska se toisti liikaa itseään.
Nyt kai pitäisi alkaa kirjoittamaan jotakin järkevää. No kerronpa kesästäni; löhöilyä, Sipoossa ja Porvoossa mökillä oloa. Koulun kanssa on little probleema: sain paikan 3 v koulutuksesta... mutta ongelma on oma pääni. Paniikkihäiriö on pahentunut joten en tiedä kannattaako mun mennä sinne. Toisaalta pitäisi ottaa niskasta kiinni ja suunnata pelkoja kohti! Mutta mietin vielä.
Olen ollut Viking Gracella, jossa ruoka oli hyvää. Tosin pari lisäkiloa on tullut.
Olen nyt niin uupunut olemisesta etten jaksa kirjottaa enempää.